Wasa Underground

Wasa Undergroundin kuvat ja tarinat kirjailijan apuna

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Tue, 04 Aug 2009 08:00:00 +0000

Wasa Underground on ollut hiljaa jo pitkään, mutta ehkäpä saamme vielä porukan kasaan ja lähdemme taas etsimään uusia kohteita ja seikkailuja. Sillä välin laitetaanpa tänne muistiin itselle ja muille tiedoksi seuraava juttu.

Marko Hautala kirjoittaa blogissaan kuinka hän sai apua Wasa Undergroundin jutuista ja kuvista Itsevalaisevat-kirjan kirjoittamiseen.

"Yksi kirjoittamisen sivutuotteita on, että alkaa tutkia ja tutustua asioihin, joiden luokse ei arkimoodissa ajautuisi. Itsevalaisevissa yksi tällainen oli urban exploration, "urbaani löytöretkeily", johon en itse konkreettisesti ryhtynyt, mutta harrastuksen aavemainen viehätys sai näkemään ympäristön uudella tavalla.

Kyseessä on hylätyissä rakennuksissa seikkaileminen, niiden karun estetiikan todentaminen itselle ja jälkipolville. Kotikaupungissani tätä tekee Vaasa Underground. Heidän sivuiltaan sain tietoa mm. hylätystä teurastamosta, joka esiintyy romaanissani. Olin teininä kyseisessä paikassa kesätöissä (en teurastajana, tarkennettakoon, mutta hiippailimme toki vakoilemaan, millaista teollistettu kuolema on).

Vaasa UG:n valokuvat ja kertomukset hylätystä teurastamosta olivat elintärkeää kirjoittamisen kannalta. Yli vuosikymmenen rappio on toki kuviteltavissa, mutta konkretia vaati juuri sellaista näkökulmaa, joka urbaaneilla löytöretkeilijöillä on. Lisäilin tietysti omiani, draaman vaatimuksesta."
http://hautala.vuodatus.net/blog/1440813/rappion-tiloissa/

"Valkolinna on suojeltu rumilus"

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Sun, 30 Sep 2007 16:53:00 +0000

Vaasan Ikkunassa oli keväällä juttu sodanaikaisesta suojeluskunnan talosta, jossa sittemmin on toiminut sekä teurastamo että rakennusliike.

Katso sisäkuvia 1 ja 2

Is there some sugar left?

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Mon, 17 Sep 2007 09:16:00 +0000

Päivityksiä- Updates

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Tue, 04 Sep 2007 12:20:00 +0000

Suomi

Olemme siirtymässä kaksikieliseen julkaisuun, jolloin tarinat kirjoitetaan ensin suomeksi ja suomenkielisen jälkeen ne löytyvät myös englanniksi. Vanhoja juttuja tullaan myös kääntämään englanniksi kunhan aikataulut tästä hellittävät.

English

We are starting to publish this blog in two languages, so now foreign readers can also enjoy our stories. Old stories will be updated to the new two language standard as soon as our timetable will be a bit easier.

Lord Cepavius

Wasa Underground mediassa.

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Sun, 02 Sep 2007 18:35:00 +0000

2.9.2007 - Meidät on huomattu

Wasa undergroundin tekemä dokumentaarinen ja löytöretkeily unohdettuun ei ole jäänyt huomaamatta. Sekä vaasalaiset.info sekä Pohjalainen ovat uutisoineet Wasa Undergroundista, sekä Urban Explorationista tämän viikonlopun aikana. Aihe on myös synnyttänyt keskustelun vaasalaiset.infon keskustelu foorumilla. Wasa Undergroundin jäsenet ovat tyytyväisiä palautteeseen ja siihen että tekemämme työ on noussut erilaiselle tasolle. Alkuun tämän harrastuksen tarkoituksena oli kuvata omaksi iloksi, mutta selvästi kiinnostusta löytyy myös julkiselle esiinpanolle.

Tulevia reissuja on suunnitteilla useita, joista kaikista tullaan kirjoittamaan kattavat kertomukset ja tietysti kuvalliset dokumentit. Suunnitteilla on myös tehdä paikoista englanninkielinen yhteenveto, koska sivustoillamme on alkanut olemaan myös paljon kävijöitä ulkomailta.

Wasa Underground kiittää ihmisten mielenkiinnosta ja toivoo ihmisten olevan aktiivisia meidän suuntaan, jolloin voimme ylläpitää tätä sivustoa ja jatkaa harrastustamme.

Vinkkejä voitte lähettää: wasa.underground@gmail.com

Linkit juttuihin.

Sunnuntaisuomalainen

Vaasalaiset.info

Keskustelua aiheesta

Lord Cepavius

23.8.2007 Pohjanmaan Liha

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Sat, 25 Aug 2007 19:16:00 +0000

23.8.2007 Pohjanmaan Liha - Suomeksi

Istun parkkihalliin johtavan betonimuurin päällä ja teen viimeisiä tarkastuksia varusteista. Kadut huokailevat hiljaisuutta ja pilvetön taivas tervehtii minua kuin vanhaa ystävää. Eteeni pysähtyy tuttu auto, jossa G.Steel sekä Ju55i tervehtivät Popedan uuden singlen kera. Haemme Almodovarin mukaan ja matka voi alkaa kohti tämän illan kohdetta.

Jätämme auton viereisen liikerakennuksen pihaan, jossa teemme varustetarkastuksen. Hengityssuoja CHECK, lamput CHECK, kamera CHECK, hanskat MELKEIN CHECK, aina ei voi olla täydellistä.

Niin aloittavat neljä hupparein, led lamppuin, hengityssuojin ja kameroin varustautunutta Vaasa Underground ryhmän jäsentä matkan vanhaan teurastamoon, joka kulkee nimellä Pohjanmaan Liha.

Astumme sisään avoimesta ovesta, josta suuntamme yläkertaan. Yläkerta on pyhitetty toimistotilalta muistuttaville lokeroille. Tosin ainoat asiat mitkä muistuttavat edes etäisesti toimistojen olemassa olosta ovat paperit sekä toimistotuolien rippeet. Kyseistä paikkaa on SAM ympäristön toimesta kartoitettu asbestin osalta ja ympäri aluetta löytyy umpeen teipattuja putkia, joissa on ympärillä teippiä:”ASBESTIA, PÖLY VAARALLISTA HENGITTÄÄ.” Toivottavasti juuri hankitut FFP 2 hengityssuojat edes hieman vähentävät pölyn pääsyä keuhkoihin. Altistumista tuskin tarvitsee pelätä kun ottaa huomioon hengityssuojan ja ajan minkä vietimme verrattuna työntekijöihin, jotka työskentelivät laitoksessa. Ensimmäisellä kerralla sykähdyttänyt pentagrammi lattialta oli kadonnut ja muutenkin koko yläkerran toimistotilat olivat varjo entisestään.

Kävimme tarkastamassa pohjoissiiven ullakon, josta löysimme vanhoja koneita, pohjapiirustuksia sekä asbestista varoittavia teippejä. Monien vuosien heitteillä olo on jättänyt jälkensä. Vandalismi, käyttämättömyydestä johtuva rappeutuminen sekä asbestikartoitus ovat jättäneet kiinteistön todella huonoon kuntoon. Tosin sisätiloista on siivottu lähestulkoon kaikki ylimääräinen pois.

Tiesimme pimeiden käytävien maan alla houkuttelevan ryhmää huomattavasti tyhjien toimistotilojen sijasta niin suuntasimme kellariin. Kellarista löytyi huomattavasti mielenkiintoisempia kuvauskohteita, joissa oli edelleen merkkejä että laitos on elänyt vaikka se liittyykin kuolemaan niin vahvasti. Kokki Kolmonen muistutti meitä entisajoista, miten kaikki voidaan unohtaa ja hylätä. Kellarin tunnelma on aavemainen, koska kuoleman täyttämän hiljaisuuden rikkoo ainoastaan kameran sulkimen ääni sekä sanat, jotka muuttuvat epämääräisiksi kaiuiksi hiljaisilla käytävillä.

Vaatelokeroiden kertoma tarina käyttäjistään on syöpynyt pois ihmismuistista sekä kaapista itsestään kun ruoste on hiljalleen ottanut omansa. Samoin suihkuhuone, saniteettitilat ja pukuhuoneet ovat häivyttäneet unohtuneeksi ja vanhaksi sen mikä joskus oli uutta. Näkymä voisi olla ydinsodan jälkeisestä väestönsuojasta, jonka ainoina käyttäjinä ovat ruoste ja rappioituminen. Siellä täällä on muistoja, joiden tarkoituksena on muistuttaa elämästä mikä joskus täällä on vallinnut. Tällaista paikkaa olisi helppo nimittää Jumalan hylkäämäksi, mutta näyttää siltä ettei tämä pidä täysin paikkaansa.

Kylmä huokaus tervehtii astuttaessaan huoneisiin, joissa teuraseläimien ruhoja on säilytetty. Vaikka ulkona ilma on lämmin vielä, ei sen lämpö ulota kosketustaan näiden kylmyyttä hohtavien käytävien ja huoneiden sisään. Kellarin esineistö ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin toimistotilojen tilauslomakkeet ja mapit. Esineet vaihtelevat omituisista laitteista kuoleman välikappaleisiin.

Matkamme jatkuu kellarin jälkeen ensimmäiseen kerrokseen, josta löydämme aitaukset, jonka läpi teuraseläimet ovat nähtävästi juosseet läpi ennen viimeistä matkaa. Kapeat rautakehikot viittaavat sikoihin ja leveämmät nautoihin. Voi vain kuvitella ääntä mikä tässä hallissa on kaikunut eläinten tietäessä mikä heitä odottaa.

Laitoksen raskas ilma pakottaa meidät astumaan ulkotiloihin hetkeksi aikaa ja niin astumme ulos lastauslaiturille. Ilta on muuttunut yöksi eikä aurinko heijasta valojaan enää pimeälle taivaalle. Pidämme pienen paussin ja jatkamme vielä läpi ensimmäisen kerroksen.

Hallit ammottavat tyhjyyttään. Seiniä on kaadettu alas nähtävästi puskutraktorin voimin. Paikkaa on kartoitettu liiketilaksi tai yms, eli nähtävästi alustavat työt on aloitettu. Jatkamme länsisiipeen, josta löydämme huoneen joka imee kaiken äänen. Syynä siihen on lasivillasta tehdyt seinät, liekö syynä eläinten huudon minimointi.

Varjojen leikki käytävillä pitää mielen varuillaan, ja kysymys jota kyselee itseltään:” Entä jos emme olekaan yksin?” Laitos on pysynyt hiljaa tähän asti, sen seinät eivät puhu ja hiljaisuus jatkuu.

Kun viimeiset huoneet on tarkastettu päätämme ottaa ryhmäkuvan, joka tarkoittaa että kohde on virallisesti Uetettu. Viimeinen kuva ja päätämme poistua paikasta, jolla on verinen historia ja tuntematon tulevaisuus. Lepää rauhassa.

23.8.2007 Pohjanmaan liha – Yeou old slaughterhouse - In English

As I step outside I can feel that summer is taking its final warm breaths for this year. The air is still warm, but you can feel it in your bones that these are the final days of the summer. I’m taking my last moments to check my equipment on top of a concrete wall that leads to a parking hall. The streets sigh of silence and a cloudless sky greets me like an old friend. A familiar car stops in front of me, where G.Steel and Ju55i greet me with Popedas new single. We head out to pick Almodovar and begin our journey towards tonight’s destination.

The parking lot of the business premises next door function as our starting point, where we do the final equipment check. Respirator mask CHECK, flashlights CHECK, cameras CHECK, gloves ALLMOST CHECK; well it can’t be perfect every time.

As everything seems to be in order, the fellowship of four men equipped with hooded shirts, led flashlights, respirator masks and digital cameras begin their journey to the old slaughterhouse called Pohjanmaan Liha.

The entry point is an open door, where we head upstairs. As we venture upstairs we take the traditional 5 minutes silence to see if we are truly alone in this place. The only sounds we can hear are from the traffic outside. The premises upstairs are empty and the boxes we call rooms are showing only minimal memories of office life. The place itself has been surveyed by SAM environment for asbestos and all around the facility could be found pipes taped shut with the message:” ASBESTOS, DUST DANGEROUS TO INHALE” Dangerous exposure was hardly an issue because of our respiratory mask and comparing the amount of time we would be spending in the facility to the time that the employees did during the many years. We could only hope that the newly acquired FFP2 respirator masks would lower down the risk of inhaling large amounts of the toxic dust. The pentagram that gave us goose bumps during our first visit was gone and generally the upper floor was a shadow of it’s former self.

We went to inspect the northern wings attic, where we found some old machines, blue prints and again warning tapes of Asbestos. The many years of abuse and rejection have left their marks to this facility. Vandalism, the decay from abandoning and asbestos survey has left this facility in a really bad shape, although the place itself has been cleaned up from “almost” everything spare.

We knew that the corridors below the surface would intrigue the group much more than empty premises upstairs. We started our journey to the pitch black abyss of the old slaughterhouse. Immediately we could see that the cellar would offer interesting objects and targets to photograph. The cellar showed signs that the facility had once functioned and that it had been once full of life, even though the history of this facility is linked so closely to death and suffering. Jacob the third reminded us of the good old times and how easy it is to forget and abandon. The feeling in the cellar is eerie; because the death filled silence is broken only by the shutters of the cameras and words that turn in to obscured echoes in the silent corridors.
The stories on the lockers and their users have slowly faded away from human memory, and also on the lockers themselves as rust has slowly corrupted the once brand new. The same phenomenon could be found in the shower room, toilet and the dressing room, where rust had also faded the once so shiny and new to old and forgotten. The view that opened before our eyes could have been from an abandoned air-raid shelter, where the only users had been rust and decay. We found fragments of memories, which where there to remind us of the life that once prevailed here. It’s easy say that this is one of those “god forsaken places”, but it seems like this time it doesn’t hold true.

We are greeted by a cold breeze as we enter the rooms where the carcasses have been preserved. The warm weather outside can’t give its warm touch to us in these bone chilling corridors and rooms. As we venture further trough the cellar we find much more interesting objects compared to the premises office documents etc. The objects vary from strange apparatus to instruments of death.

Our journey continues after the cellar to the first floor where we find the enclosures for the animals for slaughters where to run trough before their final journey. The narrow ones point to pigs and the larger ones to cattle. You can only imagine the voices that have echoed in these halls when the animals have known what is waiting for them.

The heavy air of the facility forces us to step outside for a while. As we step outside we notice that evening has turned into night and the sun doesn’t cast its rays to the dark sky. We take five and continue our journey.

The halls we find in the first floor are gaping of emptiness. Walls have been overturned by what it seems like the work of bulldozers. The area has been charted to commercial purpose so the preliminary work has begun. We continue to the southern wing, where we find a room that dampens all sound. The walls are made of glass wool, perhaps to dampen the final screams of cattle before their death.

The shadows play tricks on your mind on the corridors, and it keeps your mind on alert. You tend to ask yourself:” What if we are not alone?” The facility has remained silent, the walls don’t speak and the silence continues.

After the final rooms are inspected we take a group photo to inform the place that:” You have officially been Urban Explored.” I hear the final sound of a shutter closing and we head out of a place with a bloody history and an unknown future. Rest in peace.

Lord Cepavius

Lisää fotoja

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Mon, 20 Aug 2007 19:43:00 +0000

Hiljaiselon jälkeenkään ei juttuja paikoista ole tarjolla, mutta edes fotoja pukkaa. Kuvagalleria vaihtunut Picasaan (linkki tuossa oikella), jonne siirrettäneen Flickr-kuvatkin ajan myötä.

redruM redruM

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Tue, 17 Oct 2006 14:25:00 +0000

Vaasan Vanha teurastamo(moniko tietää että semmoinen on edelleen olemassa Vaasassa)oli aika "viileä" paikka. Viikonloppuna tuli käytyä kameroiden kanssa kuvailemassa ja tutustumassa tuohon paikkaan.

Siäänkäynti paikkaan oli onneksi luultua helpompi. Avonainen ovi toivotti meidät tervetulleeksi. Sisäänpäästyämme löysimme näyttävännäköisen rappukäytävän erikokoisine punaisine kädenjälkineen ja kauhuelokuvista lainattuine lausahduksineen.

Paikanpäällä oli paljon tavaraa edelleen jäljellä, etenkin paperia joista voisi mainita useiden isojen Vaasalaisrakennusten pohjapiirroksia ja luonnoksia.

Itse teurastamo-osa oli lähinnä muutamia tyhjiä kylmähuoneita katossa kulkevine koukkukiskoineen.

Hieno rakennus jonne täytyy palata uudestaan.

Kuvia tuli otettua, nyt pitää vain odottaa että filmi saapuu kehittämöstä.

El Tero-Teró

Niinhän siinä sitten kävi...

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Wed, 30 Aug 2006 20:12:00 +0000

...että jäi tuo kuvien postaaminen viimeviikolla hieman hiljaiseksi. No korjataan nyt asia sitten tänään. Lisäilin muutaman mustavalkokuvan tuonne kuvapankkiin. Lähinnä tuollaista yleiskuvaa paikoista.

Tämä on tietysti nyt yksi aika suuri paikka joka jonain päivänä tulee olemaan tyhjillään vielä...

Ja sitten on tietysti tämä portilla teljetty sisäänkäynti joka on varmaan ollut monelle eläimelle aikalailla Auswitchin kaltainen paikka. Puuttuu vain "Arbeit Mach Frei" teksti portista.

Kuvista

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Tue, 08 Aug 2006 20:11:00 +0000

Kuvasaldoa on nyt lisätty muutamalla valikoidulla otoksella, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että tällä viikolla kuvia löytyy muutama lisää vielä tuolta Flickeristä.

El Tero-Teró

Long Time No See!

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Tue, 08 Aug 2006 19:39:00 +0000

Tervehdys parhaat ystäväni,

tässä on ollut hiljaiseloa kesän lämpöisinä päivinä etenkin näin kirjoittelun ja päivittämisen saralla. Huilailua emme ole kuitenkaan harrastaneet. Paikkoja on koluttu ja uusia kohteita spottailtu ja tarkasteltu.

Kuvasaldoa lupaan pistää tulemaan tuonne Flickerin puolelle heti tässä ja nyt. Osa kuvista on ollut filmillä jo odottamassa kauan ja kun tuo skanneri nyt vihdoinkin suostui tekemään yhteistyötä, heitän muutaman kuvan sinne nyt heti.

Pohjanmaan lihan reissu joka tapahtui jo tuossa alkukesästä oli niin mullistava kokemus että jäi tuo kuvaaminen silläkertaa vähän pienimuotoiseksi. Digikamera spesialistimme Almodovar kuitenkin onnistui kaiken hämmästelyn keskellä ikuistamaan kyseiseltä matkalta joitan kohteita. Paikka itsessäänhän on senverran iso että tämä ei varmasti ollu viimeinen kertamme tuonne rakennukseen.

Myös ns."suojeluskunta-talo" tuli tarkastettua n. puolituntia senjälkeen kun italia oli mennyt voittamaan maailmanmestaruuden jalkapallossa. Siitä tulikin ihan mielenkiintoinen reissu. Kuvattavaa oli paljon ja kohde oli unelmakunnossa näin hylätyssä mielessä. Tuolla pyörittyämme yömyöhään lähdimme vielä autoilumatkalla suureen etelän kanjoniin tutkimaan yhtä mahdollisesti hyvinkin kiinostavaa kohdetta jonka onnistuimme kuitenkin misaamaan aivan täysin, toisinsanoen uusi yritys seuraavalla kerralla.

Nyt olisi sitten taas aika ruveta herättelemään kameraa kesälaitumelta ja tarttua filmipurkiin(tai muistikorttiin) ja lähteä metsästämään jälleen kerran sitä täydellistä kuvaa. Ehkä se joku päivä vielä saapuu, mutta sillävälin jatkamme paikkojen kartoittamista ja kuvien ottamista, niin itselle kuin jälkipolville.

El Tero-Teró kiittää ja kumartaa.

Urbaanista löytöretkeilystä mediassa

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Tue, 11 Jul 2006 20:25:00 +0000

Turun Sanomien kirjoitti "Ajassa"-liittessään harrastuksestamme. "Salattua kaupunkia etsimässä" Aikaisemmin aiheesta on kirjoittanut mm. T-lehti numerossa 6/2005 (sivu 1,2)

Wasa Undergroundin poppoo on jatkanut löytöretkeilyään, mutta kuvasatoa julkaistaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

"Almodovar"

Pulutalo Re-Visited

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Mon, 22 May 2006 13:12:00 +0000

Iltaa piltit,

Pulutaloreissu on saatu onnellisesti päätökseen. Tämänkertainen reissumme keskittyi pelkästään tuohon varsinaiseen myllyrakennukseen. Jätimme tuon varasto-osan ihan unholaan, kuvattavaahan ei siellä nyt varsinaisesti ollut kovinkaan paljoa. Sisäänpääsy olisi saattanut myös muodostua hieman ongelmallisemmaksi. Viimekertainen sisäänmenoreitti oli lukittu laittamalla aukon päälle suuri metallilevy ja hitsattu kiinni. Tietysti ihan ymmärrettävää ettei Automuseon tulevia tiloja päästää enempää sotkemaan. Nykyisessäkin on riittävästi siivottavaa.

Siis myllyrakennukseen. Sisäänkäynti tapahtui viimekertaisesta aukosta, metallivaijerin vierestä pienestä aukosta. Nyt keskityttiin pieniin yksityiskohtiin ja muutamaan paikkaan mitä jäi viimekerralla katsastamatta. Rakennuksen huonokuntoisin osa tuli kuvattua hyvin, lattiassa kivoja reikiä. Puulattia vaikutti osassa kohtaa aika epämääräiseltä, mutta hyvinrakennettu paikka kestää. Jos se on tulipalonkin kestänyt.

Tälläkertaa kiipesimme myös korkeuksia kohti. Ylimmässä kerroksessa, noin 5-6 kerroksen paikkeilla, löytyi lisää myllyjen koneistoa ja myös tyhjät viljasiilot. Pudotusta olisi ollut semmoiset 4m ainakin. Tikapuutkin sinne alas tyhjiin siiloihin(oli ainakin 6kpl)olisi mennyt, mutta metalliset astin"laudat" näytti senverran epäilyuttävältä että jätimme väliin.

Kamerateknisesti käytimme paljon pitkää valotusaikaa ja taskulampulla valaisua. Digikuvat ovat jälkikäsittelyvaiheessa, filmikuvat lähteneet kehitykseen ja luotettava Epson kaivettu naftaliinista, joten saamme siis tuota kinoestetiikkaakin kunnolla sivuille.

Illan reissun päätteekis tehtiin vielä pieni tutkimusmatka muutamasta muusta mielenkiintoisesta kohteesta. Toiseen olisi ollut hinku mennä jo nyt, mutta filmi ja muistikortin tila tupesi käymään ahtaaksi, joten jouduimme siirtämään reissua hieman, mutta voin luvata että siitä tulee kunnon örkkisettiä.

Palajan vielä Pulutalon historiikkiin myöhemmin, mm muutamia tiloissa järjestettyjä tilaisuuksia ruotien ja muita historiikkiin liittyvää, mutta periaatteessa tilana jätämme Pulutalon nyt rauhaan ja toivotamme onnea Waasan Museoautoilijoille tilan kunnostuksen kanssa.

El T-T

----

"Todennäköisesti Bruunin vuonna 1920 suunnittelemassa nelikerroksi-
sessa tornillisessa tiilirakennuksessa toimi aluksi Vaasan Sähkömylly,
jonka Vaasan höyrymylly osti v. 1924. Höyrymylly käytti rakennusta
aluksi vain varastona, mutta v. 1934 se muutettiin rehumyllyksi. Ra-
kennus on melko hyvin säilynyt esimerkki klassisesta teollisuusraken-
nuksesta. "

"Vuonna 1940 rakennettiin tiilinen, klassismivaikutteinen ja kolmiker-
roksinen leipätehdas myllykadun tontille. 19 vuotta myöhemmin raken-
nusta jatkettiin Myllykadun suuntaan nelikerroksisella tiilisellä massal-
la. Vuonna 1983 rakennusryhmään liitettiin punaisella aaltopellillä
päällystetty lämpökeskus. Rakennus on ulkoasultaan säilynyt muutamia
oviaukotuksia lukuunottamatta alkuperäisessä asussaan."

"Klemettilä eteläisen inventointi" (html / pdf)

Kohteessa kuvia myös Spivey Pointissa.

"Almodovar"

Mansikkasaari

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Mon, 22 May 2006 12:50:00 +0000

En nimi saarta pahenna, vaan sen heitteille jättö!

Mansikkasaari sijaitsee Vaasan Palosaaren edustalla. Palosaari on aikoinaan ollut Vaasan laivanrakennuksen keskus ja siellä on sijainnut Vaasan ulkosatama.
(lue lisää)

Nykyään Mansikkasaari on puolittain siistissä kunnossa, puolittain ränsistyneessä kunnossa. (yleiskuva) Toisella puolella saarta sijaitsee pienvenesatama ja uimaranta. Toisella puolella on edelleen vanhan telakkatoiminnan jäljiltä rakenteita ja rakennuksia. Jonkinlaista yritystoimintaakin alueella ilmeisesti on.

Alueen kehittämisestä on kinasteltu jo kauan. Asuntoja alueelle suunniteltiin jo 15 vuotta sitten, mutta hanke kaatui (*).

Keskustelua alueesta vaasalaisia.info -blogin foorumilla.

"Almodovar"

Àloha Näkkileipatehdas!

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Thu, 18 May 2006 08:32:00 +0000

Näkkileipatehdas saa kokea Wsa_Ue:n toisen vierailun. Ensimmäisellä kerralla rupesi aika loppumaan hieman. Nyt kokeillaan mitä ilta-aurinko tuo tullessaan. Filmit pitää myös päivittää Iso luvultaan järeämpäään kaliiveriin.

Kuvasatoa on viimereissusta ihan kivasti. Tekniikka vain estää laittamasta niitä Flickeriin. Hp:n huippuluokan montioimilaitteen skanneri ei ihan ole vastannut tarpeitamme. Kuvat ovatr olleet tasoltaan, Kriitikon sanoja lainataksemme : " Paskoja", kaappeja joudutaan kaivamaan, jotta vanha ja luotettava Epson löytyy ja skannaus saa jatkua.

Ensimmäinen reissu oli toisaalta kokemuksena loistava, nyt jokainen pystyy kameralla keskittymään oman kameransa resursseihin. Itse ajattelin hoitaa nuo pienet yksityiskohdat tulevalla reissulla.

Mukaan on myös lähdössä special ninja commando guest, lisäjoukot ovat aina tarpeen.

Myös tuleva viikko näyttää kaikkien aikataulujen mukaan siltä, että tulemme tekemään kuvausreissun. Paikka on vielä salainen, mutta tulee paljastumaan reissun jälkeen.

Waasan museoautoilijat ovat tosiaankin hankkimassa tätä Näkkileipävarastoa omaan käyttöönsä, saavat kaupungilta kuulemma vuokran edullisesti kun kunnostavat paikat itse. Mainio paikka tulee, tilaa ainakin riittää. Kunnostettavaa tietty riittää, mutta jos miehet ovat kunnostaneet T-mallin fordia ja muita autovanhuksia, en usko että tälläkään saralla tulee olemaan ongelmia.

El Tero-Teró

Pulutalo aka Näkkileipätehdas

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Sun, 07 May 2006 16:57:00 +0000

Tänään toukokuun seitsemäntenä päivänä aamun valjetessa aurinkoisena. Kolme herrasmiestä kohtaavat läheisen rakennuksen edessä. Kaikilla laukut täynnä korkeateknologista tavaraa eli toisinsanoen kameransa ja filmiä niin pirusti.

Kohteena on pian remontiinmenevä tai maahan jyrättävä "Pulutalo" elikkä Vaasan Näkkileipätehdas. Kyseinen paikka on tunnettu paikallisten keskuudessa. Kaikki tietävät paikan kun puhutaan "Pulutalosta". Askel eteenpäin ja kamerat tanaan. Aloitimme tutkimusretken varastotiloista, sissänkäytni tapahtui kellarin laustaluukusta, sen ollessa helpoin paikka. Tiputtauduttuamme pimeään ja tunkkaiseen kellariin, kaivoimme esille hi-tech taskulamppumme ja ryhdyimme tutkimaan. Perinteisesti lattialla lojui spray-purkkeja ja lasinsiruja. Muutaama kuriositeettikuvaa lukuunottamatta päätimme suunnata matkamme korkeuksiin.

Ennen tyhjänä ollut rappukäytävä oli yritetty ihan selvästi tukkia, sinne oli raahattu noin puolikas auto, osina tosin. Löyti istuimet, pakoputki, bensatankkia, subbari ja renkaita. Esteet eivät kuitenkaan meitä pidätelleet vaan kipusimme rojujen yli ja kohti ylempiä kerroksia.

Ensimmäisen kerroksen ovet olivat hitsattu kiinni joten siirryimme suoraan toiseen kerrokseen. Avasimme ovet ja kaivoimme kamerat esiin. Kyseinen kerros ja pari muuta ylempää ovat periaatteessa sitä samaa. Noin 2,5m korkeaa varastohallia joka bommattu täyteen tagejä ja muita "taideteoksia". Ainakin yhdessä kerroksista haisi suht tuore maali, eli joku nuori taiteilija on käynyt siellä ihan lähiaikoina.

Kiinostavinta tässä rakennuksessa oli ullakko, ensin arvelutti hieman astua tilaan jonka lattia oli pulunjätösten peitossa. Olihan siellä tietysti myös muutamia kuolleita lintuja, lintuinfluensaa tuskin nyt kuitenkaan tarvitsee pelätä. Kellarista löytynyt ritsa varmaankin on koitunut aika monen pulun kohtaloksi. Asiaan. Kyseisessä kerroksessa oli kuitenkin hissin konehuone. Sinnepääseminen vaati jyrkkien portaiden kipuamisen ylös. Paikka oli pieni koppero jossa oli hissiä pyörittänyt laite, kuvien kannalta paikka oli kuitenkin loistava. Vaijeri joka kannatteli hissiä vaati tietysti oman kolon josta mennä hissiin, kamera koloon ja naps. Kaunista jälkeä.

Sitten oli aika siirytä viereiseen raknnukseen eli varsinaiseen tehtaaseen. Pienenä ongelmana oli sisäänpääsy. Paikassa on 2 helposti mentävää sisäänpääsykohtaa. Rakennuksen päädyssä on pariovi josta puuttuu toinen puoli, ongelmana on vain se että ovi on n.2m korkeudella ja viereisessä rakennuksessa oli miehiä töissä. Jätimme sen pois laskuista tälläkertaa. Toinen vaihtoehto, puinen seinä josta oli muutama lauta revitty irti, helppo kiivetä ja suhthyvin mahtuu sisään. Tässä meinasi ongelmaksi koitua muutama autoaan korjaava tyyppi jotka hieman mulkoilivat meitä, mutta kadottuamme hetkeksi aikaa heidän silmänsä vältti ja sujahdimme sisään.

Tämä rakennus oli aivan erimaata, vanhoja koneita jokapaikassa ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Ensimmäine kerros oli synkähkö, taskulampuille oli taas käyttöä. Onneksi olimme myös varautuneet hengityssuojaimilla, ilma oli aika tunkkaista. Tästä kerroksesta johti myös porraskäytävä kellarikerrokseen(tai siis useampia, varastokellariin emme viitsineet mennä, puiset rappuset ja niillä ollut home, ei ollut kovinkaan houkuttelevaa), mitä lie ollut niissä parissa huoneessa ennen, suihkukoppi oli ainakin, vanhoja sohvia ja jotain sähkölaitteita.

Sitten palasimme hieman alkuunpäin ja otimme askeleet kohti ylempiä kerroksia. Kyseisissä kerroksissa oli lisää koneita, jotak todennäköisesti olivat jauhaneet jahoja ja kuljettaneet niitä sitten eteenpäin. Toisessa kerroksessa ollut tulipalo oli tenhyt tehtävänsä ja seinät olivat mustat noesta. Jauhokuilusta sai mainion valokuvan hiiltyneinen rankoineen. Kyseinen rakennus oli myös aika arveluttavassa kunnossa, reikiä laittiassa siellä täällä, varovaisuutta vaadittiin.
Viimein pääsimme kerroksissa ylimmäksi, sieltä avautui näköala Klemettilän alueelle avoimelta kattoterassilta joka sisälsi vielä lisää koneita.

Viimeiset kuvat otettuamme, kävelimme varovaisesti rappuset alaspäin ja livahdimme ulos samaisesta sisäänmenoaukosta josta tulimmekin.

Ensimmäinen retkemme oli menestys, adrenaalinin virratessa sopivasti, olo oli koko joukko sopivan jännittynyt. Pulujen kujerrus toi matkaan oman taustamusiikkinsa, olisi pitänyt olla jonkinlainen audionauhuri mukana että olis sellaisenkin saanut tallennettua.
Porukka oli hyvällä fiiliksellä reissun jälkeen ja jatkoa on siis tulossa.

El Tero-Teró kuittaa.

Pulutalo

noreply@blogger.com (Wasa Underground) — Fri, 05 May 2006 19:36:00 +0000

Nyt ovat kuvat saapuneet kehittämöstä, kuvasaldoa löytysy, on ainakin mistä valita. Kyseiset kuvat ovat "Pulutalon" ulkopuolta kuvaavia. Tulevalla reissulla tulemme sitten keskittymään noihin sisäosiin. Varusteet kuten taskulamput ja hanskat on kaikilla hallussa, sitä kun ei ikinä tiedä mitä vastaan tulee.

Kävin tänään töistä lähdettyäni myös tarkastelemassa muita potentiaalisia kohteita.

Tuossa kuvaosiosta löytyvän Suojeluskunta-talon vieressä on rakennustyömä käynnissä, mikä saattaa ehkä hankaloittaa talon tutkimista. Suojeluskunta-talon yhteydessä on myös mielenkiintoisen näköinen tehdasrakennus joka on ollut todella pitkään tyhjänä. Kaikki alakerran ovet ja ikkunat ovat tiukasti kiinni, toisen kerroksen jotain ikkunoita on avoinna. Saapa nähdä.

Myös entinen Pohjanmaan Lihan/Atrian kiinteistö on aika hyvin tukossa, mutta tietääkseni sinnekin on sissänpääsy. Harmi että ystäväni J.Myrkyn kuvat eivät ole enää saatavilla netin kautta. Hän kävi tuossa kyseisesä kiinteistössä hieman kuvailemassa aikoinaan ja täytyy kyllä sano että loistavia kuvia kiinnostavasta rakennuksesta(kyseessähän on siis täysiVERINEN teurastamo rakennus)

El Tero-Teró